Tossa jokin aikaa sitten hurautin keskustaan taksilla. Kuski oli mukava hieman vanhempi naishenkilö, joka kertoi erikoisista asiakkaista. Lähdin kyselemään lisää mimmoisia jänniä asiakkaita vuosien varrelle on mahtunut...
Hänelle oli jäänyt mieleen asiakas, jonka kanssa he olivat pitkään etsineet hänelle tyttöä tyttökadulta, eivätkä meinanneet löytää hotellia, josta saisi huoneen vain pariksi tunniksi. Ukko oli pyytänyt kuskia lainaamaan autoaan. :D Ei ollut suostunut, ja lopulta he oli löytäneet jonkun hotellin johon pääsivät peuhaamaan.
Olin kuitenkin hieman hilpeällä tuulella ja jatkoin aiheesta kyselyä, joskus aikoinaan useammatkin on kuulemman tilanneet taksin tyttökadulle ja taksista käsin valkanneet itselleensä hoitoa.
Kuski kertoi, että kadulla oli ollut äärettömän nätti (venäläinen)pitkäsäärinen tyttö, joka pyysi 300mk 15min "pystypanosta". Ja hänelle oli jäänyt mieleen se, että hän saa ajaa taksia kolme yötä tienatakseen sen rahan mitä tuo tyttö tienasi vartissa.
Tosin hänellä oli järkevä suhtautuminen asiaan, tajusi ettei se helppoa ole, ja myönsi ettei siihen itse kykenisi. Myöskin mainitsi ettei sitä ammattina tuomitse, ainoastaan parituksen ja ala-ikäisiin sekaantumisen. Olin samoilla linjoilla ja jollain tapaa nautin keskustella aiheesta ventovieraan kanssa, joka ei tiennyt miltä kannalta itse keskustelua kävin.
Monikaan ei tajua, että vaikka tienaisimme tunnista hyvät rahat, emme todellakaan tee sitä 8h/päivässä ja 5 päivää viikossa, ja työhön liittyy niin paljon muutakin. Koen olevani työssä nyttenkin, koska puhelin soi ja pitäisi vastata sähköposteihin yms. Jonain päivinä se on todella raskasta ja vittumaista puuhaa.
Ja sekin mitä kuski totesi, itsensä altistaa monelle pahalle, väkivallalle ja taudeille.
Tässä "ammatissa" riittää pohtimista, vaikka sitä itse harrastaisikin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huoraaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huoraaminen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 21. lokakuuta 2011
lauantai 8. lokakuuta 2011
Salailusta
Se on rankemaa, kun luulis. Jos joku on joskus elämässään joutunut salata jotain isoa asiaa kaikilta läheisiltään, saattaa ehkä tietää miltä se tuntuu.
Juuri sen takia tää blogi helpottaa. Sekä "kanssasisarien" kaa juttelu netissä, luulen et f-to-f tapaaminen helpottais vielä enemmän.
Tiesin alottaessani, että tulee maksaa kova hinta. Ja sailailu ei tule olemaan helppoa. Mutta ei sitä voi kuvitella, ennenkun sen kokee. Niin monesti olen melkein "tunnustanut" jollekkin läheiselle. Niin kovasti haluaisi kertoa, muttei uskalla. Pelkään, että mun läheiset ei ymmärtäis ja hylkäis mut.
Jotenkin ymmärrän kyllä hyvin sitä, että jotkut kollegat on päättänyt kertoa avoimesti kaikille, myös vanhemmilleen. Mä en siihen ikinä pystyis, mut joillekkin läheisille ystäville haluaisin kertoa. En vaan osaa luottaa.
Ja mun elämässä on myös Rakkaus. Me ei seurustella, joten en koe tekeväni mitään värää, mutta tiedän että satuttaisin Häntä jos hän tietäisi. Silti niin monesti olen halunnut kertoa, ja melkein olen kertonutkin. Muutaman kerran olen heittänyt jotain juttua ns. vihjeeksi, mutta ei sitä vihjettä voisi arvata, jossei tietäisi.
Kun alotin nää hommat, olin ladannu joltain sivustolta "Seksityöntekijän opas" -nimisen tiedoston. Se oli jäänyt latauksiin, ilman et olin poistanut sitä. R oli ollut täällä yötä, ja kun tulin kotiin, huomasin että lataukset- ikkuna oli auki, kun hän oli itse ladannut jotain ollessaan koneellani, kun olin poissa. Omaa huolimattomuutta, mutta pelästyin kovasti. Luulen kuitenkin, ettei hän sitä joko huomannut, tai ei ainakaan uskonut, että oikeesti tekisin näitä hommia. Luulen et olisin huomannut sen, jos hän tietäisi.
Kamala tarve avautua, kertoa. Vituttaa kun ihmisiltä tulee ihan luonnollisia kysmyksiä, johon ei ole vastauksia. Vastaukset on joko valheita...
Tai sitä, että paljastaa, että on huora...
Tai sitä ettei vastaa ollenkaan.
Näillä mietteillä tänään, varmasti vielä avaudun aiheesta uudestaan. Nyt lähden ja annan kavereiden ihmetellä, miten mulla on varaa tulla taksilla ja vastaan tai en vastaa kysymyksiin.
Juuri sen takia tää blogi helpottaa. Sekä "kanssasisarien" kaa juttelu netissä, luulen et f-to-f tapaaminen helpottais vielä enemmän.
Tiesin alottaessani, että tulee maksaa kova hinta. Ja sailailu ei tule olemaan helppoa. Mutta ei sitä voi kuvitella, ennenkun sen kokee. Niin monesti olen melkein "tunnustanut" jollekkin läheiselle. Niin kovasti haluaisi kertoa, muttei uskalla. Pelkään, että mun läheiset ei ymmärtäis ja hylkäis mut.
Jotenkin ymmärrän kyllä hyvin sitä, että jotkut kollegat on päättänyt kertoa avoimesti kaikille, myös vanhemmilleen. Mä en siihen ikinä pystyis, mut joillekkin läheisille ystäville haluaisin kertoa. En vaan osaa luottaa.
Ja mun elämässä on myös Rakkaus. Me ei seurustella, joten en koe tekeväni mitään värää, mutta tiedän että satuttaisin Häntä jos hän tietäisi. Silti niin monesti olen halunnut kertoa, ja melkein olen kertonutkin. Muutaman kerran olen heittänyt jotain juttua ns. vihjeeksi, mutta ei sitä vihjettä voisi arvata, jossei tietäisi.
Kun alotin nää hommat, olin ladannu joltain sivustolta "Seksityöntekijän opas" -nimisen tiedoston. Se oli jäänyt latauksiin, ilman et olin poistanut sitä. R oli ollut täällä yötä, ja kun tulin kotiin, huomasin että lataukset- ikkuna oli auki, kun hän oli itse ladannut jotain ollessaan koneellani, kun olin poissa. Omaa huolimattomuutta, mutta pelästyin kovasti. Luulen kuitenkin, ettei hän sitä joko huomannut, tai ei ainakaan uskonut, että oikeesti tekisin näitä hommia. Luulen et olisin huomannut sen, jos hän tietäisi.
Kamala tarve avautua, kertoa. Vituttaa kun ihmisiltä tulee ihan luonnollisia kysmyksiä, johon ei ole vastauksia. Vastaukset on joko valheita...
Tai sitä, että paljastaa, että on huora...
Tai sitä ettei vastaa ollenkaan.
Näillä mietteillä tänään, varmasti vielä avaudun aiheesta uudestaan. Nyt lähden ja annan kavereiden ihmetellä, miten mulla on varaa tulla taksilla ja vastaan tai en vastaa kysymyksiin.
Mua kyllästyttää kaikki.
[17:17] Tuli viesti joltai hoonosoomelt
"Mitä maksa"
Vastasin:
"No mitäs munuaiset?"
[19:17] En ole enää vastannut muuta, mut viestejä tippuu samsta numerosta.
1. "Mikä osote?"
2. "Ok"
3. "Tulen"
Hyvä, jos tietää minne tulee ja mitä maksaa ja kaikki on OK. :))) haha
"Mitä maksa"
Vastasin:
"No mitäs munuaiset?"
[19:17] En ole enää vastannut muuta, mut viestejä tippuu samsta numerosta.
1. "Mikä osote?"
2. "Ok"
3. "Tulen"
Hyvä, jos tietää minne tulee ja mitä maksaa ja kaikki on OK. :))) haha
perjantai 7. lokakuuta 2011
Taas yksi perjantai päivitys
Oon ollu tän viikon "saikulla", eli korjaamassa rahahuoliani huoraamisella. On itseasias ollu ihan kiva ja tuottosa viikko, aika paljon kaikkee hassua myös sattunu. Tekee törkeesti mieli irtisanoutua toisesta duunista, mut yritän ens viikolla katsoa miten se maistuis. Alkaa vaan olee sen verran kiireiset velat niskassa, et tekis mieli vähä aikaa "painaa duunia täysillä" ja sit vast keskittyy enempi oikeisiin töihin.
Siitä viikonloppu jutusta ei sen nuoren kundin kaa tullut mitään, mut kävin heittää tunnin keikan sen luo tällä viikolla. Matkoihin meni 2,5h niin pyysin hyvät korvaukset. Tapaaminen meni hyvin, mutta matkalla alko kauhistuttaa sen viestit. Oon kyl tottunu kuulemaan asiakkaiden erikoisista fetisseistä ja toiveista, mutta tää oli eka kerta, kun oli jotain oikeesti sairasta... Eläimiinsekaantumista! Hän kysyi eka haittaako, jos koira on samassa huoneessa... Vastasin, ettei haittaa. Seuraavaksi hän kysyi, haittaako jos koira osallistuu leikkeihin. Vastasin, etten ymmärrä mitä hän tarkottaa. En ollut uskoa silmiäni, kun hän vastasi: "Jos vaikka runkkaisit koiraa ja antaisit sen nuolla sua" !!! :O Olin jo pian saapumassa asemalle, ja en halunnut vastata mitään, jos hän ei ilmeistyisikään paikalle, päättelin että tää on helpompi hoitaa kasvotusten. Tuskin hänellä ois pokkaa alkaa kasvotusten asiaa enemmän puimaan. Kuitenkin olen monesti tehnyt selväksi, että ihan normi juttuja. Eläimiinsekaantuminen ei ole ihan normijuttua!
Tosiaan tapaaminen meni ihan hyvin, mutta täytyy sanoa, ettei ole ihan terve poika kyseessä. Hän on selittäny mulle aika paljon paskaa, ja kysynyt treffeille. Sen kämpästä näki hyvin, miten asiat todellisuudessa on. Mutta ei siinä, että olisin sitä paskaa uskonut ja harkinnutkaan treffeille menoa. :D Ja voin mä ton tyypin edelleen asiakkaaks ottaa, kun kuitenkin maksaa hyvin.
Nyt yritän ehtii vähän siivoo ennen seuraavaa asiakasta... Kirjottelen ehk myöhemmi lisää, jos ehdin, olis kyl asiaa. ;)
Siitä viikonloppu jutusta ei sen nuoren kundin kaa tullut mitään, mut kävin heittää tunnin keikan sen luo tällä viikolla. Matkoihin meni 2,5h niin pyysin hyvät korvaukset. Tapaaminen meni hyvin, mutta matkalla alko kauhistuttaa sen viestit. Oon kyl tottunu kuulemaan asiakkaiden erikoisista fetisseistä ja toiveista, mutta tää oli eka kerta, kun oli jotain oikeesti sairasta... Eläimiinsekaantumista! Hän kysyi eka haittaako, jos koira on samassa huoneessa... Vastasin, ettei haittaa. Seuraavaksi hän kysyi, haittaako jos koira osallistuu leikkeihin. Vastasin, etten ymmärrä mitä hän tarkottaa. En ollut uskoa silmiäni, kun hän vastasi: "Jos vaikka runkkaisit koiraa ja antaisit sen nuolla sua" !!! :O Olin jo pian saapumassa asemalle, ja en halunnut vastata mitään, jos hän ei ilmeistyisikään paikalle, päättelin että tää on helpompi hoitaa kasvotusten. Tuskin hänellä ois pokkaa alkaa kasvotusten asiaa enemmän puimaan. Kuitenkin olen monesti tehnyt selväksi, että ihan normi juttuja. Eläimiinsekaantuminen ei ole ihan normijuttua!
Tosiaan tapaaminen meni ihan hyvin, mutta täytyy sanoa, ettei ole ihan terve poika kyseessä. Hän on selittäny mulle aika paljon paskaa, ja kysynyt treffeille. Sen kämpästä näki hyvin, miten asiat todellisuudessa on. Mutta ei siinä, että olisin sitä paskaa uskonut ja harkinnutkaan treffeille menoa. :D Ja voin mä ton tyypin edelleen asiakkaaks ottaa, kun kuitenkin maksaa hyvin.
Nyt yritän ehtii vähän siivoo ennen seuraavaa asiakasta... Kirjottelen ehk myöhemmi lisää, jos ehdin, olis kyl asiaa. ;)
perjantai 16. syyskuuta 2011
Melkein huoraamaton viikko
Viimesimmän postauksen jälkeen ei ole ollut kun kaksi asiakasta omista kiireistä johtuen.
Olen tosiaan saanut oikeita töitä, ja niissä tulen olemaan hyvin kiireinen seuraavat pari viikkoa, eli huoraaminen saa (valitettavasti) jäädä vähemmälle. Valitettavasti siksi, et kuun vika pitäis maksaa vuokra, johon mulla ei ole rahaa, toistaseks.
Eilen oli "pitkästä aikaa" taas asiakas kumppanini kanssa. Tosi nuori kundi, vain vuoden mua vanhempi, mut hyvässä duunissa, ni mikä sitä huoraa painaessa, enpä ainakaan soittele perään ja ole mustasukkainen. :D Hän oli käynyt luonani jo pari kertaa aiemmin, ihan kahden keskeisessä sessioissa, ja nyt tuli kokeilemaan ekaa kertaa millaista on olla kahden mimmin kaa. Näytti tykkäävän. :)
Tänään oon ollu sen verran kiireinen muiden duunejen kaa, et aiemmasta suunnitelmasta poiketen oli aikaa vaan yhdelle asiakkaalle. Onneks oli just hän. Tosi mukava tyyppi ja miellyttävä pano. Hieman erikoinen ja boheemi mies, tuli mielikuva, että hän oli suomalainen joka asuu vakituisesti ulkomailla. Kertoi aluksi olevansa täällä vain työmatkalla, ja paikanpäällä huomasin hänen suomensa olevan hieman ruosteessa, sekä hän sekotti puheeseensa myös englantia ja saksaa. Mut hyvä mieli jäi.
Tästä on hyvä alottaa viikonloppu, ei oo ihan niin kova rahapulakaan. Tänä(kään) viikonloppuna en edes suunnittele ottavani vastaan asiakkaita, on niin paljon muuta, ja oon kyllä ihan rentoutumisen (=juhlimisen) tarpeessakin. Saa nähdä miten ens viikolla onnistuu huoraaminen, kun on vasta kuuden aikaan himassa töistä joka päivä. :/
Olen tosiaan saanut oikeita töitä, ja niissä tulen olemaan hyvin kiireinen seuraavat pari viikkoa, eli huoraaminen saa (valitettavasti) jäädä vähemmälle. Valitettavasti siksi, et kuun vika pitäis maksaa vuokra, johon mulla ei ole rahaa, toistaseks.
Eilen oli "pitkästä aikaa" taas asiakas kumppanini kanssa. Tosi nuori kundi, vain vuoden mua vanhempi, mut hyvässä duunissa, ni mikä sitä huoraa painaessa, enpä ainakaan soittele perään ja ole mustasukkainen. :D Hän oli käynyt luonani jo pari kertaa aiemmin, ihan kahden keskeisessä sessioissa, ja nyt tuli kokeilemaan ekaa kertaa millaista on olla kahden mimmin kaa. Näytti tykkäävän. :)
Tänään oon ollu sen verran kiireinen muiden duunejen kaa, et aiemmasta suunnitelmasta poiketen oli aikaa vaan yhdelle asiakkaalle. Onneks oli just hän. Tosi mukava tyyppi ja miellyttävä pano. Hieman erikoinen ja boheemi mies, tuli mielikuva, että hän oli suomalainen joka asuu vakituisesti ulkomailla. Kertoi aluksi olevansa täällä vain työmatkalla, ja paikanpäällä huomasin hänen suomensa olevan hieman ruosteessa, sekä hän sekotti puheeseensa myös englantia ja saksaa. Mut hyvä mieli jäi.
Tästä on hyvä alottaa viikonloppu, ei oo ihan niin kova rahapulakaan. Tänä(kään) viikonloppuna en edes suunnittele ottavani vastaan asiakkaita, on niin paljon muuta, ja oon kyllä ihan rentoutumisen (=juhlimisen) tarpeessakin. Saa nähdä miten ens viikolla onnistuu huoraaminen, kun on vasta kuuden aikaan himassa töistä joka päivä. :/
lauantai 10. syyskuuta 2011
Varoitus lukijoille, ei täysjärkistä tekstiä.
Tää nyt tulee vähän sekavassa olotilassa, mutta mua ahdistaa kun en voi puhua ystävilleni tästä.
Meillä oli tänään tosi mukava ilta, mut mua vaan alko ahdistaa, kun haluaisin kertoa ja puhua, enkä voi tehdä sitä. En luota ihmisiin. Ja pelkään, että ihmiset hylkäis mut.
Ei tässä "ammatissa" oo mitään sen kummempaa, se on vaan niin kauheen suuri tabu. Ja kun siitä ei tiedä mitään, eikä sitä pahemmin ajattele (millaista se voi olla täällä Suomessa suomalaiselle tytölle), niin sitä myös helposti ajattelee suurena tabuna. Huoh.
Ja pelkään et ihmiset alkaa epäilee jotain. Mulle on tullu kysymyksiä monesti miksei mun ovessa lue mun sukunimeä, aina sama vastaus "en halua puhua siitä". Maistraattiin kävi suht helposti, kun sanoin pelkääväni turvallisuuteni puolesta, ja kun maistraarista tuli lappu ni huoltoyhtiö otti tosi nopeasti nimet pois. Ja maistraattiin ei tarvinnut edes pahemmin perustella, mulla oli jo valmiiks tarinat stalkkerista, mut ei tarvinnut semmosia ollenkaan. Onneksi.
Jos ollain hyvä idea, mitä sanoa, kun nimi on poistetu ovesta, ehdotuksia otetaan vastaan! :) pyrin välttämääm aiheesta puhumista, tai todeta "se on pitkä juttu"
I need a blak up plan, thanks :)
Toinen asia toisin on ystäväni, en halua alkaa heille jauhaa paskaa et mulla olis stalkkeri ja pelottaa niin paljon et piti nimi ottaa ovesta pois yms. salata osoitetiedot. Helpompi vaan sanoa, etten halua puhua asiasta. En tykkää valhdella ystävilleni.
*** HAPPENING JUST NOW ***
En ehtinyt edes julkaista tätä kun katon pariks tunniks tai ehkä vähän enemmäks. Läpällä avasin "huoraluurin", kun vitutti ettei päiväl pystyny heittää keikkaa ja ihan vaan myös uteliaisuuttani, et ketä soittais kahden jälkeen perjantaiyönä. No, tulihan sinne puhelu eikä ees ollu mikää läähätyspuhelu.
Sain hyvän asikkaan! Omistamansa baari oli menny kii ja pyys mut sinne tunnin outcall keikalle, epäilystä herätti se, ettei hän ollut täysin suomalainen. Noh, kumppani hereil, sille Enirosta tiedot tyypistä ja ravintolasta mihin oon menos, tarkastussoitot käyttöön ja matkalle. Vähän aikaa arvoin päätökseni kaa, mut hyvä päätös. Sain hyvin katettua vajeen viikonlopun budjetista, ja toivottavasti enemmänkin.
Saavuttuani paikalla odotti yllättävän komea ja nuori kundi, en kerro kansallisuutta, mutta rasisti kutsuisivat häntä ählämiksi (tai en ole ihan varma, koska en ite ole rasisti). Istuimme baarin takaosassa jutellen, hän tarjosi pari drinksua, enkä edes meinannut tajuta, että puolet ajasta oli melkein jo menny. Tartuin härkää sarvista, aloin utelemaan missä hän haluaisi sen tehdä yms. Kävin vessassa perussiisteytymisellä ja aloimme hommiin. Oli yllättävän mukaa. Aiemmissa "ählämi" kokemuksissa on ollu jotain vastenmielistä, olisko sitten haju tai joku muu, mutta ei hänen kanssaan. Lopulta kello soi tunnin merkiksi.
Välihuomautus:
En yleensä harrasta tämmöistä menetelmää, ainoastaan epäilyttvissä paikoissa, tavallaan mielestäni hyvin epäkohteliasta, että kello alkaa pirisemään ajan loppumisen merkiksi. Mutta, jos en ole kotonani ja minulla ei ole playlistiani mistä sitä kuunnella, täytyy se toki jostain tietää. Työtä tämä on kuitenkin. Mutta vaikka huomaisin ajan loppuneen, annan asiakkaalle mahdollisuuden hoitaa huippunsa kuntoon. Minusta se on vain reilua. Toki jos siinä näyttäisi vai kestävän ja kestävän, tekisin asialle stopin, pyytäisin lisää rahaa tai lähtisin.
Jatkuu tämäniltaisesta:
Olin vessassa laittanut toisen hälytyksen, joka soisi tunnin päästä siitä kun olen tullut vessasta. Mulla oli ollut mukavaa aikaa jutella hänen kanssaan, hän tarjosi lempijuomaani, olin hyvällä tuulella ja halusin että hän saa koko tuntisa pelehtimistä (vaikka noin yleisesti aika alkaa kun saavutaan asunnolle, ja loppuu kun lähdetään), olin reilulla päällä. Joten kellon soidessa kesken kaiken, sanoin ettei tarvitse huolehtia, joimme drinksuja ja juttelimme aluksi, voimme jatkaa vielä... Sekä toki tarjosin ensin aikaa ostaa minut vielä seuraavaksikin tunniksi. Hänellä ei ollu kuin 50e käteistä (tässä vaiheessa hän oli jo toki maksanut palkkioni), eikä onneksi edes yrittänyt alkaa kusettamaan että maksaisi myöhemmin mulle takaisin.
Vielä jonkin aikaa jatkoimme kuumaa seksiä. Lopulta röökiä ja lempijuomaani. Hän tilasi minulle taksin, ulos mennessämme toinen hälytykseni soi. Olin tyytyväinen, vaikka virallisesti olin siellä yli tunnin, seksi kesti vähemmän kun tunnin ja hänen herrasmiesmäine käytöksensä korvasi senkin. Hän soitti vielä uudestaan, että kai taksini tulee, ja lopulta saattoi minut taksille suudelmin. Minulla oli mukavaa. :)
....Ja kyllä, kaikki rahat oli mukanani vielä kotona. :D
Ps. Sex awas amazing ;)
Meillä oli tänään tosi mukava ilta, mut mua vaan alko ahdistaa, kun haluaisin kertoa ja puhua, enkä voi tehdä sitä. En luota ihmisiin. Ja pelkään, että ihmiset hylkäis mut.
Ei tässä "ammatissa" oo mitään sen kummempaa, se on vaan niin kauheen suuri tabu. Ja kun siitä ei tiedä mitään, eikä sitä pahemmin ajattele (millaista se voi olla täällä Suomessa suomalaiselle tytölle), niin sitä myös helposti ajattelee suurena tabuna. Huoh.
Ja pelkään et ihmiset alkaa epäilee jotain. Mulle on tullu kysymyksiä monesti miksei mun ovessa lue mun sukunimeä, aina sama vastaus "en halua puhua siitä". Maistraattiin kävi suht helposti, kun sanoin pelkääväni turvallisuuteni puolesta, ja kun maistraarista tuli lappu ni huoltoyhtiö otti tosi nopeasti nimet pois. Ja maistraattiin ei tarvinnut edes pahemmin perustella, mulla oli jo valmiiks tarinat stalkkerista, mut ei tarvinnut semmosia ollenkaan. Onneksi.
Jos ollain hyvä idea, mitä sanoa, kun nimi on poistetu ovesta, ehdotuksia otetaan vastaan! :) pyrin välttämääm aiheesta puhumista, tai todeta "se on pitkä juttu"
I need a blak up plan, thanks :)
Toinen asia toisin on ystäväni, en halua alkaa heille jauhaa paskaa et mulla olis stalkkeri ja pelottaa niin paljon et piti nimi ottaa ovesta pois yms. salata osoitetiedot. Helpompi vaan sanoa, etten halua puhua asiasta. En tykkää valhdella ystävilleni.
*** HAPPENING JUST NOW ***
En ehtinyt edes julkaista tätä kun katon pariks tunniks tai ehkä vähän enemmäks. Läpällä avasin "huoraluurin", kun vitutti ettei päiväl pystyny heittää keikkaa ja ihan vaan myös uteliaisuuttani, et ketä soittais kahden jälkeen perjantaiyönä. No, tulihan sinne puhelu eikä ees ollu mikää läähätyspuhelu.
Sain hyvän asikkaan! Omistamansa baari oli menny kii ja pyys mut sinne tunnin outcall keikalle, epäilystä herätti se, ettei hän ollut täysin suomalainen. Noh, kumppani hereil, sille Enirosta tiedot tyypistä ja ravintolasta mihin oon menos, tarkastussoitot käyttöön ja matkalle. Vähän aikaa arvoin päätökseni kaa, mut hyvä päätös. Sain hyvin katettua vajeen viikonlopun budjetista, ja toivottavasti enemmänkin.
Saavuttuani paikalla odotti yllättävän komea ja nuori kundi, en kerro kansallisuutta, mutta rasisti kutsuisivat häntä ählämiksi (tai en ole ihan varma, koska en ite ole rasisti). Istuimme baarin takaosassa jutellen, hän tarjosi pari drinksua, enkä edes meinannut tajuta, että puolet ajasta oli melkein jo menny. Tartuin härkää sarvista, aloin utelemaan missä hän haluaisi sen tehdä yms. Kävin vessassa perussiisteytymisellä ja aloimme hommiin. Oli yllättävän mukaa. Aiemmissa "ählämi" kokemuksissa on ollu jotain vastenmielistä, olisko sitten haju tai joku muu, mutta ei hänen kanssaan. Lopulta kello soi tunnin merkiksi.
Välihuomautus:
En yleensä harrasta tämmöistä menetelmää, ainoastaan epäilyttvissä paikoissa, tavallaan mielestäni hyvin epäkohteliasta, että kello alkaa pirisemään ajan loppumisen merkiksi. Mutta, jos en ole kotonani ja minulla ei ole playlistiani mistä sitä kuunnella, täytyy se toki jostain tietää. Työtä tämä on kuitenkin. Mutta vaikka huomaisin ajan loppuneen, annan asiakkaalle mahdollisuuden hoitaa huippunsa kuntoon. Minusta se on vain reilua. Toki jos siinä näyttäisi vai kestävän ja kestävän, tekisin asialle stopin, pyytäisin lisää rahaa tai lähtisin.
Jatkuu tämäniltaisesta:
Olin vessassa laittanut toisen hälytyksen, joka soisi tunnin päästä siitä kun olen tullut vessasta. Mulla oli ollut mukavaa aikaa jutella hänen kanssaan, hän tarjosi lempijuomaani, olin hyvällä tuulella ja halusin että hän saa koko tuntisa pelehtimistä (vaikka noin yleisesti aika alkaa kun saavutaan asunnolle, ja loppuu kun lähdetään), olin reilulla päällä. Joten kellon soidessa kesken kaiken, sanoin ettei tarvitse huolehtia, joimme drinksuja ja juttelimme aluksi, voimme jatkaa vielä... Sekä toki tarjosin ensin aikaa ostaa minut vielä seuraavaksikin tunniksi. Hänellä ei ollu kuin 50e käteistä (tässä vaiheessa hän oli jo toki maksanut palkkioni), eikä onneksi edes yrittänyt alkaa kusettamaan että maksaisi myöhemmin mulle takaisin.
Vielä jonkin aikaa jatkoimme kuumaa seksiä. Lopulta röökiä ja lempijuomaani. Hän tilasi minulle taksin, ulos mennessämme toinen hälytykseni soi. Olin tyytyväinen, vaikka virallisesti olin siellä yli tunnin, seksi kesti vähemmän kun tunnin ja hänen herrasmiesmäine käytöksensä korvasi senkin. Hän soitti vielä uudestaan, että kai taksini tulee, ja lopulta saattoi minut taksille suudelmin. Minulla oli mukavaa. :)
....Ja kyllä, kaikki rahat oli mukanani vielä kotona. :D
Ps. Sex awas amazing ;)
torstai 8. syyskuuta 2011
Syystuulet puhaltaa
Eipä ole juuri ollut mitään sanottavaa koko kesänä.
Luin toista "huorablogia", jossa oli linkki tänne, muistu sit mieleen et jospa itekki kirjottais pitkästä aikaa.
Ollu helvetin paska kesä, enkä oo paljoa tehnyt näitä hommia. Nyt syksyn myötä taas alkaa palaa toimintakyky. Aloitan ens viikolla ihan oikeat työt pitkästä aikaa, ja myös näitä hommia aion tehdä samalla. Puhelin pirisee vieressä, jos olen tallentanut jonkun numeron nimellä "Idiot", en aio vastata. En todellakaan muista miks olen niin sen tallentanut, mut ei tarvii alkaa ottaa selvää. Kaikenlaisia idiootteja tässäkin nähny. Mut myös tosi kivoja tyyppejä.
Yks asiakas on ihastunut muhun. Ekalla tapaamisella panetti niin paljon et annoin sen jäädä muutamaks tunniks tänne paneskelemaan tunnin hinnalla. Pari tapaamista myöhemmin otin sen vaan kahville yks ilta, se tais olla virhe. Nyt se haluaa kovasti tietää mun nimen. Asiakkaaks voin sen ottaa, mut mitään hyväntekeväisyystyötä yksinäisille en ala tällä identiteetillä tekemään. Hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä teen mielelläni, mutta omana itsenäni. Se on toinen elämä ja eri maaima. Asiakkaat ei kuulu sinne.
Sillon kun alotin nää hommat ja myös tän blogin kirjottamisen, mietin et olis kiva kirjottaa jokasesta asiakkaasta, purkautua tänne sen jälkeen. Ja se toimis myös hyvänä apuvälineenä mun muistille, joka on tosi huono. Mut se jäi heti alkuun, ja oon sen verran kiireinen (=laiska) etten todellisuudessa ehtis kaikista kirjottaa. Energiaa menee paljon maileihin vastaamiseen (jota aloin uudestaan harrastamaan syksyn myötä) ja puhelimessa puhumiseen, ei siinä välttämättä jaksa sit enää blogia kirjottaa kaikesta. Mut olis kyl kiva tietää kuinka monta asiakasta mulla on ollut, tällä hetkellä ei ole mitään hajua. En ole tehnyt näitä hommia kun vasta maaliskuusta, mutta asiakkaita on jo kertynyt varmasti lukuisia kymmeniä. Ja vakkareitakin on tullut, se on kiva. Kivempi ottaa vastaan asiakas, jonka on jo tavannut. Saattaa muistaa sen mieltymyksiä, ja tarvitsee vähemmän pelätä sen olevan hullu raiskari. Plus se on parasta feed backia, että mun luokse halutaan palata kerta toisensa jälkeen.
Joskus kuumottaa tää puhelimeen vastailu. Monesti laitan siksi aikaa musan hiljemmalle taikka pois kokonaan, ja selitän hinnoista yms. ehdoista. Mulla on myös melkein aina ikkunat ja partsin ovi auki. Kuumottaa naapurit. Tuskin ketään kiinnostaa kuunnella mun puheluita, mut jos sattuis vahingossa kuulemaan osankin yhdestä puhelusta, niin sen jälkeen varmasti jotain naapurikyylää alkais kiinnostaa. Pitäs aina olla asteen varovaisempi.
Nyt voisin taas palata kiireiseen arkeeni ja tehdä jotain "rakentavaa". Katsellaan millon jaksan taas kirjotella lisää.
Luin toista "huorablogia", jossa oli linkki tänne, muistu sit mieleen et jospa itekki kirjottais pitkästä aikaa.
Ollu helvetin paska kesä, enkä oo paljoa tehnyt näitä hommia. Nyt syksyn myötä taas alkaa palaa toimintakyky. Aloitan ens viikolla ihan oikeat työt pitkästä aikaa, ja myös näitä hommia aion tehdä samalla. Puhelin pirisee vieressä, jos olen tallentanut jonkun numeron nimellä "Idiot", en aio vastata. En todellakaan muista miks olen niin sen tallentanut, mut ei tarvii alkaa ottaa selvää. Kaikenlaisia idiootteja tässäkin nähny. Mut myös tosi kivoja tyyppejä.
Yks asiakas on ihastunut muhun. Ekalla tapaamisella panetti niin paljon et annoin sen jäädä muutamaks tunniks tänne paneskelemaan tunnin hinnalla. Pari tapaamista myöhemmin otin sen vaan kahville yks ilta, se tais olla virhe. Nyt se haluaa kovasti tietää mun nimen. Asiakkaaks voin sen ottaa, mut mitään hyväntekeväisyystyötä yksinäisille en ala tällä identiteetillä tekemään. Hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä teen mielelläni, mutta omana itsenäni. Se on toinen elämä ja eri maaima. Asiakkaat ei kuulu sinne.
Sillon kun alotin nää hommat ja myös tän blogin kirjottamisen, mietin et olis kiva kirjottaa jokasesta asiakkaasta, purkautua tänne sen jälkeen. Ja se toimis myös hyvänä apuvälineenä mun muistille, joka on tosi huono. Mut se jäi heti alkuun, ja oon sen verran kiireinen (=laiska) etten todellisuudessa ehtis kaikista kirjottaa. Energiaa menee paljon maileihin vastaamiseen (jota aloin uudestaan harrastamaan syksyn myötä) ja puhelimessa puhumiseen, ei siinä välttämättä jaksa sit enää blogia kirjottaa kaikesta. Mut olis kyl kiva tietää kuinka monta asiakasta mulla on ollut, tällä hetkellä ei ole mitään hajua. En ole tehnyt näitä hommia kun vasta maaliskuusta, mutta asiakkaita on jo kertynyt varmasti lukuisia kymmeniä. Ja vakkareitakin on tullut, se on kiva. Kivempi ottaa vastaan asiakas, jonka on jo tavannut. Saattaa muistaa sen mieltymyksiä, ja tarvitsee vähemmän pelätä sen olevan hullu raiskari. Plus se on parasta feed backia, että mun luokse halutaan palata kerta toisensa jälkeen.
Joskus kuumottaa tää puhelimeen vastailu. Monesti laitan siksi aikaa musan hiljemmalle taikka pois kokonaan, ja selitän hinnoista yms. ehdoista. Mulla on myös melkein aina ikkunat ja partsin ovi auki. Kuumottaa naapurit. Tuskin ketään kiinnostaa kuunnella mun puheluita, mut jos sattuis vahingossa kuulemaan osankin yhdestä puhelusta, niin sen jälkeen varmasti jotain naapurikyylää alkais kiinnostaa. Pitäs aina olla asteen varovaisempi.
Nyt voisin taas palata kiireiseen arkeeni ja tehdä jotain "rakentavaa". Katsellaan millon jaksan taas kirjotella lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)