Jos mietit, mieti näitä myös...

On jotain asioita, joita ehkä pitäisi miettiä ennen allalle lähtöä. Olen saanut kommentteja aiheeseen liittyen, enkä halua sitä ajatusta mitenkään kuolettaa, mutta pyydän harkistemaan tarkkaan. Mikään ei ole mustavalkoista. Vaikka tässä on hyviä päiviä ja "helppoa rahaa", niin se on suurimmaksi osaksi ollut sitä vähintä aikaa tässä. Tämä blogi ei todellakaan anna todellista kuvaa tästä. Tänne tulee kirjoteltua hyvin vaihtelevissa fiilikssiä, ja oikeasti antaen ei edes raapaisu pintaa todellisuuteen.  Sitä ei voi antaa vaikka mitä tekisi, se täytyisi kokea.

Tällä hetkellä tulee vaan pari asiaa ekana mieleen, mut haluan nostaa ne silti esiin.

1. Salailu. Oletko valmis olemaan "julkisesti huora"? Jos et, mieti tarkkaa kykyjäsi salailla. Se on yllättävän rankkaa. Pelon lisäksi rankinta. Ehkä rankempaa kuin pelko. Jos et uskaltaisi kertoa kellekkään, (joka tietyissä tapauksissa voi olla oikea ratkaisu) oletko tarpeaksi vahva kantamaan kaiken käsittelemäsi yksin sisälläsi? Tää homma vaatii munaa, it's not a joke.

2. Jostain joskus luin, että sen jälkeen kun alkaa huoraa seksi ei enää ikinä tuu olee samaa. Se on totta.

3. Nyt menee henkilökohtaisuuksiin, mut oon jo muutaman vuoden suhteellisen kylmä ihminen ihmissuhteiden suhteen, teilannut monet ehdokaat, mitä paremmat sitä hanakammin en oo ollu niiden kanssa alkamassa seurustelemaan. MUTTA, samantien kun tän alotin aloin kaipaan IHMISTÄ. Seksi on toki erilaista asikkaiden kanssa, mutta sitä keksimääräisesti kaipaa vähemmän, jopa tämmöisenä nymffona. Se mitä kaipaa on oikeaa ihmistä, ihan vain hetkeki vierelleen, koskettamaan, pitämään hyvänä ja välittämään, AIDOSTI. Ja tämä on ehkä vaikeinta ikinä.

4. Paljastuminen? Jos päätät pysyä kaapissa ja salailla kaikilta kaiken, niin entä sit jos (/kun) päivä tulee että jotain kautta jotain selviää? Nämäkin tilanteet kannattaa miettiä etukäteen. Niinkuin oikeastaan ihan kaiken tähän aiheeseen liittyvän, ennakoiminen ja se, että miettii mitä tilanteessa tekisi auttaa tosi paljon, mut ei sekään pelasta. Toki ajattelet ehkä olevasi niin tarkka asioista, ettet paljastu. Niinki voi käydä, mutta hyvin todennäköistä on se, että vähintään joku tutun-tuttusi tietää jotain kautta jostain jotain, mutta toivottavasti on fiksu tyyppi eikä juoruile asioilla, jotka ei hänelle kuulu. Entäs se tilanne, että tulee tuttu asiakkaaksi? Molemmat on jo siinä vaiheessa kuseessa, riippuen tilanteesta kumpikaan ei sano mitään, tai toinen lörpöttelee. Ikävä fakta on se, että kaikki tuntee kaikki suomessa vähintään kolmen ihmisen välillä.


Kirjoitin tän ensiks sulkuihin, kun meni taas vähän ohi aiheen, mutta annetaan olla tohon jatkona...
Itseasiassa olen miettinyt sitä, että menisin tätä aina välillä tekemään ainoastaan ulkomaille ja tulisin sit takas "normaaliin elämään" tänne. Käytännössä se olisi mahdollista, joskin vaatisi paljon järjestelyjä, mutta isoin mutta on se, ettei siinä olisi taloudellisesti mitään järkeä ja riskit ois paljon korkeammat. En tiedä kaikista maista, mutta useammissa Euroopan maissa seksi maksaa vähemmän kuin täällä. Kokisin sen myös turvattomampana, joten voisin kuvitella että tekis alottelijana mieli "tarjoutua" jonkun pimpin "apuun", etenkin jos se siellä maassa ois laillista, mut siitäki kuullu tarinoita kuinka tosta tilanteesta ei pääse pois kun haluais lähteä.

5. Turvallisuus. Mitä se on? Monet sanoo, että tässä pahinta on se, että miten voit olla turvassa? Onneks ei oo hengenvaarallisia tapauksia tullu, mut niitäkin on muilla ollut ja myös tutuilla raiskauksia ja ryöstöjä, eli se ei oo mikään vitsi vaan vakavasti otettava uhka. Vaikka toki mulla ei ole mitään noista edellämainituista henkilökohtaisesti käynyt, mut se pelko elää siel takaraivossa, ja vähän fiiliksestä riippuen se voi varjotaa koko tapaamista, ja aina kun mies hivuuttaa käsiään kaulalles pelkäät et se alkaa kuristaa... Siinä tilanteessa olis tosi avuton. Turvallisuus systemeejä tulis miettiä paljon, sitä oon tehnyt, mut tuntuu et "mikään ei riitä" ja se on varmasti ihan totta et jos joku tulis aikeissaan tappaa mut, niin  varmasti siinä onnistuis olis mulla mitkä tahansa turvasysteemit, se ois liian myöhästä ku apu tulis.

Mm. näiden asioiden takia vituttaa hinnoista vinkujat. Ties missä ammateissa saat vaarallisen työn lisää, entäs tässä? Edellen musta tää on alipalkattua hommaa loppuenlopuks ku miettii mitä itestään antaa ja miten riskien alle itsensä tietoisesti alistaa.

Mutta toki ne hinnoista vinkujat on miehiä, jotka ei muutenkaan (yleensä) ymmärrä  mitään siitä et miksi naista pelottaa kävellä yksin yöllä jossain. Ja miksi nainen kokee uhkaavana sen, et joku sattuu kävelemään sen perässä samaan suuntaan. Nää on ehkä vähän tämmösiä juttuja niinku tää synnytyskipu, miehet voi aidosti yrittää ymmätävänsä, oikeesti tehä parhaansa ja jopa muuttaa käyttäytymistään, mut miehet ei tule koskaan täysin ymmärtämään ja kokemaan sitä.

Tässä vaan ihan muutamia asioita, mitä haluaisin että olisin ehkä itse miettinyt ennen alalle lähtöä, niitä ouis vaikke mitä, mut kaikkee ei voi vaatii kerraallaan tulevan. Vielä yks silti.

6. Yksinäisyys yllättää. Voisin sanoa, et se oon varmaan vaan mä, mutkun tiedän ettei oo. Se monet ystävät karkottaa tai vähintäänkin on vaikea pysyä läheisinä kun ei voi puhua avoimesti, meinaa sanoa jotain ja sit iskee se et "ei tota voi sanoo ku se liittyy tohon mitä se ei tiedä.". Tai sit myös se vaihtoehto, että kerrot avoimesti ja se teidät nimenomaan karkottaa, ja välinne ei tule enää ikinä olemaan entisensä, vaikka olisitte edelleen ystäviä. (Tää liittyy nyt taas aika vahvasti noihin aiemmpiin kohtiin, kaikki kutoutuu yhteen, heh heh. Vaikka ystävä ottais sen hyvin, se silti todennäköisesti jollai tasolla muuttaa teidän ystävyyttä, ja nyt olen tajunnut myös sen, että jossain tilanteissa kertominen olisi itsekästä. Ihan sama kuinka hyvin tunnet ihmisen, et voi ikinä olla varma, kuinka vaikeaa oikeasti olisi hänelle käsitellä tämmöistä asiaa hänen läheisestään, etenkin jos lähtökohta on "ethän kerro kellekään". Mulla on vähän paska fiilis jostain kertomisesta, kun vasta liian suurella viiveellä tajusin kuinka ikävään ja vaikeeseen tilanteeseen olin toisen asettanut, jotta voisin mahdollisesti itse voida vähän paremmin. Itsekästä.)

Voisin hyvin uskoa, et tää johtuu vaan musta, mutkun oon kuullut saman muilta niin voin hyvin uskoa ettei se kauhean poikkeuksellista ole, joskaan myöskään oletettavaa, riippuu tapauksesta ja ihmisestä. Ajattelin aina ennen, et mulla on paljon ystäviä ja ihmisiä elämässä, nyt jotenkin ehkä suhtautuu eri tavalla ja niitä ei kummasti tunnu enää olevan samalla tavalla. Iso virhe on myös päätyä siihen tilanteeseen, että seksinmyynti on ainoaa mitä teet, josta ilmeisesti voi seurata myös se, että kaikki ihmissuhteet tulee samoista ympyröistä, ystäväsi on kollegoja ja poikaystäväsi asiakas. (Nyt ehkä täytyy tarkentaa etten ihan itseeni tossa vikassa kuitenkaan viitannut.)

Mutta, ehkä tän kirjoituksen pointti (omien ajatusten selvittely lisäksi) oli se, että toivoisin kaikkien uusien tyttöjen miettimään hieman pidempään mihin on lähdössä ja mitä on valmis tekemään. Toki on hetkiä "ei vittu ku oli helppoo rahaa", mut se on vain hetkittäin. Se, että olet huora ja kaikki tämä... Se seuraa 24/7. Vaikka pidä työ-minän ja siviili-minän usein niin hyvin erillään, etten enää muista mitä "duunipäivän" aikana on tapahtunut. Silti se fiilis, ajatukset, kokonaisuus, ei katoa ikinä mihinkään. Epäilen vähän katoisinko vaikka lopettaisi. Varmasti jollain tapaa jää aina eläään. Ihan pieninä asioina hetkittäin, ohikiitäviä hetkiä "lauma bisnesmiehiä ja epäilet onko joku niistä ehkä, onko tuolla, ei, ajattelen vaan, vai ajattelenko vaan?" ja kun saavut yksin kotiin yöllä "ei kai kukaan sekopää odottele jossain tuolla pusikossa millon tuun kotiin", avaat nopeesti oven rappukäytävään, kunnes huomaat pulssisi vain kiihtyvän "entä jos se onki tääl pimees rappukäytäväs, tänne se pääsis ja ois helpompi yllättää". Ainoastaan kotoan on turvassa, eikä enää ikinä olen niin turvallinen olo kotona kun joskus oli.

Niin pienestä voi alkaa niin suuri muutos, lopullinen muutos. Kaikkeen.


Pakko heittää viel loppuun jotain tosi ärsyttävän kornia, kuten me synnytään yksin, me eletään yksin, ja me kuollaan yksin. Ja niin se on myös tässä aiheessa, ihan sama mitkä tukiverkot sulla on, sä oot siinä yksin, sinä teet sitä yksin. Vain sinä.

Facebook

Odotan sitä päivää, et mulla on ollut yhtä paljon asiakkaita, kun mulla on Facebook kavereita. Niitä on tällä hetkellä n. 500 ja asiakkaita arvioisin olleen n. 150 (ehkä 200, vaikea arvioida, mut sen tiedän varmasti et vuonna 2012 niitä on ollut 60).

Vielä on tavoitteeseen siis matkaa, katsotaan mitä sit keksin sen jälkeen. ;)

I'll stump your balls!

Tänään on taas semmonen päivä, jolloin todella tykkään työstäni! :) Ja oon muutenki hyväl fiiliksel. :D

Vaikka tulee töistä kotiin tekemään vielä töista työtä, niin tänään se tuntuu ainoastaan kivalta. Varaukset on vasta illalle, ni täs on hyvin aikaa siivoilla ja tehdä kaikkii omia hommia sen lomassa kun vastailee puhelimeen ja maileihin.

Kohta ajattelin ensimmäistä kertaa lähteä opettelemaan uusia asioita pornoteollisuuden avulla. :D Mulla käy jonkin verran eriilaisia fetissi asiakkaita, ja vaikka ne saattaa olla mulle raskaampia tapaamisia, ni tykkään niistä yleensä kovasti!

Tänään päivän vikalla pokalla on tallaus /stomping -fetissi. Oon asiasta ihan innoissani. :D Eli erilaisilla korkkareilla ois tarkotus kävellä hänen päällään ja ehkä vähän palleja potkia samalla kun hän on köytettynä. Sounds like fun! :D

Multa yks vakkari jalkafetissi tyyppi tosta kysy kun viimeks kävi, ja lupasin sille seuraaval kerral tommosen session, mut se ei oo nyt vielä käynyt uudestaan. Kuulin tosta vasta hetki sitten, kun siitä oli maininta jossain telkkariohjelmassa, tyylin sexetera tai jotain, ja jo sillon mietin et ei hitsi toi näyttää hauskalta, tommoseen lähtisin mielellää jos semmosia asiakkaita olis! :D

Päivitystaukoa on ollut ilmassa..

...toivottavasti tähän tulee nyt loppu. :)

En ehdi paljoa kirjoittaa, pitäis jo olla nukkumassa, että heräis aamulla töihin, mut käyn vaan läpi näitä toisia duunimaileja.

Blogi on kyllä ollut usein mielessä ja ois taas paljon kaikkee mehukasta kirjoteltavaa tänne, kun vaan kiireiltään ehtis istahtaa alas hetkeks.

Alotin joulunjälkeen pitää kirjaa asiakkaistani, ja tänään kävi nro 59. Osa noista käynyt useammin kuin kerran, ja niistä kerroista en aina välttämättä jaksa pitää kirjaa. Toi on ihan käytännöllisyys syistä, vähän niinku muistivälineenä. Talletan ton numeron puhelinnumeron yhteyteen, ja kun poka varaa seuraavaa aikaa pystyn heti kattelee mitä oon viimeks siitä tyypistä kirjottanu.

Usein aluks perusasiat kuten "nimi", päivämäärä, sovitun tapaamisen kesto ja hinta. Jos jaksan ni kuvailen vähän tyypin olemusta ja ulkonäköä (helpompaa sit kun tulee seuraavan kerran, kun muistaa tämmösiä jo ennakkoon), peniksen koon mainitsen jos se on ollut poikkeavan suuri/pieni taikka muuten vaatinut erityishuomiota. Sit lyhyesti kirjaan ylös setin tapahtumat, mitä kaikkee siihen sisälty yms. Yks tärkeä seikka kirjata on ollut se, että oonko suudellu sen pokan kaa vai en, jos en aiemmin oo suudellu ja se ällöttää ni voin hyvin väistellä seuraavalla kerralla sen suuteluyrityksiä. Ja jos tiedän et se tykkää suutelusta, niin voikka yllättää hänet tekemällä aloituksen sen suhteen. ;D

Tuosta mun pienestä black bookista voisin kertoilla vähän enemmänkin myöhemmin, nyt on pakko päästä nukkumaan.

Nyt sain kuitenkin taas päivitysvimman uudestaan päälle, jee. :)

Insomnia ja öiset ajatukset..

"Miten vihaankaan puhetta sanoja, vihaankaan kirjoittamista
Kävelen vain kehää tyhjässä talossani

Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti
Koko elämän aika tuhkaa ja sumua


Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat
Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta

Omiin synkkiin linnoihinsa, vallitusten taa
Pelokkaammat piilee hautomaan paalujaan

Maailmako painajainen josta ei voi herätä
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä"

http://www.youtube.com/watch?v=fGbdexscFHk&ob=av2e

Nyt yritän piristyä siristävään aamuun, vaikken ole nukkunut lainaan. Luuri auki ja luutu käteen, tänään tehdään rahaa.

Motivaatio? Onko se jotain syötävää?

Eli motivaatio vähän hukassa. Tänä vuonna vissiin yhtenä tai kahtena päivänä hommaillu. Ei pelkästään motivaationpuutteen takia, vaan ihan muidenkin siviilijuttujen taki ei vaan ole ehtinyt/pystynyt. Ja nyt alkaa olee kiire saada tän kuun vuokrarahat kokoon.

Tänään kävi yks vanha asiakas, ihan kiva ja helppo poka. Halus tulla jo 20 minuutin sisään ja sanoin et mun pitäs käydä suihkus, hän sanoi et voitais mennä yhdessä, ja mikäs siinä. Oonhan aiemminkin käyny suihkussa pokien kaa, ja se on ihan kivaakin, mut tää oli eka kerta mun omassa suihkussa asiakkaan kanssa, ja se ei tuntunut oikein kivalta. Mun suihku on mun pyhättö, jossa rentoudun ja pakenen pahaa maailmaa. Vähän sama, kun en päästä asiakkaita makuuhuoneeseeni omaan sänkyyni panemaan, se on varattu vaan mulle ja mun siviiliseksille.

Olis tullut toinenkin asiakas tänään, mut ite mokasin sen. Menin suihkuun lillumaan, ja jämähdin sinne miettimään elämääni ja sen suuntaa. En saanut enää itseäni liikkeelle, ei huvittanut tavata pokaa, ja päädyin olemaan suihkussa kaksi tuntia.

Noh, huomenna päivä uusi. Toivottavasti parempi.

Vuoden ensimmäinen "duunipäivä"...

...meni oikein mallikkaasti, ja sen kunniaks korkkasin just bissen.

Viis asiakasta kävi, ja tuskin niistä kaikista jaksan nyt stooria rustaan, kun siviilikiireet jo kutsuu taas. Tässä nyt vaan tukkaa kuivatellessa röökitauolla hieman päivittelen, kun ei muuten ole aikoihin ollut aikaa taikka aihetta päivtykselle, ja melkein ehtinyt tulla ikävä. ;)

Viime vuoden vikoina päivinä sairastuin, ja vasta nyt voin paremmin, joten sen ja muiden siviilijuttujen takia vasta tänään starttas tää huorausvuosi, mahdollisesti ensimmäinen kokonainen vuoteni. Maaliskuussa tulee sitten vuosi ekasta pokasta, meneepä aika nopeesti...

Maanantaina kokeilin päivystää pillupuhelimen kanssa, muutamia soittoja tuli, muttei yhtään pokaa. Olen kuullut myös muilta kollegoilta, että alkuvuosi on ollut tosi hiljaista, tällä viikolla vissiin vähän taas miesten halut heränneet eloon. Tai olisiko sitten rahapulaa joulusta tai vielä lomalla perheen kanssa, tiedä häntä.

Kipeenä tylsistyessä oli jo oikeesti vähän ikävä tätä duunia, tuli mietittyä hieronta-aikojen alotusta tai mahdollisesti pikkareiden yms myyntiä. Sitä vois kuitenkin tehdä myös vähän puolikuntosena, riippuen mistä kohtaa sairastaa. Nyt on hyvä fiilis kun on päässyt takas kuvioihin, ja raha-ahdistuskaan ei ole enään niin suuri.

Ekasta asiakkaasta voisin kuitenkin vähän kertoa. Olin avannut puhelimen aamulla, laittanut äänet täysille ja mennyt takas nukkumaan. Joku soitti ekaa kertaa, ilmoitti olevansa lähistöllä ja kysyi voisko tulla samantien. Meinasin jo kieltäytyä, kun kämppä oli sekasin ja olin ite vielä puolunessa, mutta onneks otin tyypin vastaan... Se oli ekaa kertaa menossa hupakoimaan, hupakko oli tehnyt oharit ja mietti et jos nyt ei olis saanut ketään, niin ei varmaan välttämättä myöhemmin enään uskaltais. Eli siis kyseessä ukkomies, jonka vaimo pihtaa. Mä en tuomitse yhtään varattuja ihmisiä, jotka käy hupakoissa, jos kotona ei irtoo. Parempi se on kun nettideittailla, mennä baariin tai panna pikkujouluissa sihteeriä. Häntä selkeesti kuitenkin asia hieman ahdisti, ja sano et on pysynyt uskollisena kymmenen vuotta, joten keskusteltiin vähän asiasta. Lohdutin ettei tää niin tavatonta oo, paljon yleisempää kun moni luulis. Ja itse ainakin pahastuisin enemmän aikasemmin mainitsemistani kuin hupakoinnista, siinä on selvät pelisäännöt ja jotenkin rehellisempää touhua, kaikki tietää missä mennään. Ja tunnetasolla pettäminen on paljon pahempaa. Näin siis olin hänen ensimmäine hupakkokokeilunsa, ja hän mun vuoden 2012 ensimmäinen asiakas. :D

Päivän toka oli käynyt aiemmin, tosin viime keväänä, itse sanoi vuos sitten, mut sillon en ees ottanu kotiini asiakkaita, ja nimen perään olin tallentanut hinnan mitä pyysin, ja se oli hieman tän hetkistä korkeempi, eli keväällä varmaan kävi. Ihan ok poka. Sit päivän kolmas tuli pikasille, tosi komee nuorehko tyyppi, jonka kans oli mielummi viettäny pidemmänkin tovin, mut vitutti et se oli varannu pikasen ajan ja sit venytti sitä. Puhelimessa sano tulevansa tyyliin vaan kassien tyhjennykselle, mut sit kuitenki halus pitkät esileikit. Yleensä pikasiin laitan aikarajaks 20min ja itse hommaan menikin sen, mut pukeutumiset + suihkut yms, niin se oli täällä kuitenkin sen puol tuntia. Mut muistan ens kerralla pyytää sitä varaamaan sen puoli tuntia, kun se kuitenkin meinaa sitä kokonaisaikaa minkä se on täällä mun kämpässä, eikä itse aktia. Samasta muuten piti huomauttaa tolle ekalle asiakkaalle, joka viipy 45min ajalla melkein tunnin, se oli tosin eka kertalainen niin vaan nätisti kerroin miten yleensä toimitaan, ja sanoin ettei nyt haittaa kun ei ole ajanvarauksia heti tulossa.

Sit päivän neljäs oli ihan mahtava tyyppi jollain tapaa, vaikee selittää miks, vanha harmaa karvanen ukko, mut mulla oli tosi kivaa. Ja olenhan jo aiemmin maininnu, et jotenki mua sytyttää se kun vanhemmat miehet panee nuorta lihaa innoissaan. ;) Toivottavasti tulee uudestaan, lähtiessään ainakin jätti tippiä, joten vaikutti tosi tyytyväiseltä, ja mullekkin tuli tosi hyvä mieli. :)

Päivän viides asiakas oli jotenki vähän omituinen, siis ihan ookoosti käyttyty et ei siinä mitään, mut sain siitä kummallisia tunteita. Aluks jostain syystä vähän pelotti, ja kun kävin hakee sen alhaalta, niin meinasin jo etten ota sitä, mut kai kaikki meni hyvin. "Kai" sen takia et se alkuun vietti tosi pitkään aikaa suihkuttelemas itteensä vessassa, sillon vähä alko epäilyttää ja kävin kuuntelee oven ulkopuolel, mut mitään ei kuulunu. Kuitenkin myöhemmin näytti siltä et mun vessassa oli tavarat vähän liikkunu, ihan kun joku olis penkonu jotain. Mut saatan olla vaan vainoharhanen, en oo ainakaan huomannu mitään puuttuvan, ja se voi olla et ne tavarat on muuten vaan vähän liikkunut jos päälle on laskenut vaatteita tai pyyhkeen. Nojoo, enpä mieti asiaa enempää. :) Aika hyvin kuitenkin, et oon nyt yli puol vuotta ottanut vastaan asiakkaita kotona, mitään ei oo varastettu, mua ei oo pahoinpidelty tai raiskattu, eikä myöskään ryöstetty. Välillä tuntuu et joku on tahalleen jotain sotkenut vessassa, tiputellu tavaroita tms., mut se on varmaan vaan sitä mun kuuluista vainoharhaa. ;)

Hups, kirjotinkin nyt kaikista asiakkaista, kun tulin toisella röökitauolla lisäämään tekstiä.

Ainoo miinus tässä päivässä on se, että olin niin taas tässä maailmassa et unohdin siviilimenoni, ja harmittaa kun en erästä ystävää nyt tällä kertaa päässyt näkemään. :( Joskus tää vaan tempaa mukaansa, ja mun onkin helpompi työaika olla "Taiteilija Minä", ajatella lähinnä siihen liittyviä asioita, ja sitten kun olen vapaalla, niin unohdan tän kokonaan. Ei toki käytännössä toimi ihan noin, but you get the point. ;)

Ja yks kuumottava tilanne oli, mut ei mitään tapahtunut, ja kuumottavakin tais vaan olla mun päässä. Olin just odottamassa asiakasta ja kun olin vessassa niin ovikello soi (tää asiakas ei oo käyny ennen ja en oo antanu ovinumeroa). Kun pääsin vessasta menin hiljaa kurkkaa ovisilmästä, mut mitään ei näkynyt. Samalla poka soittaa, ja kerroin tosta tilanteesta, se sano et humalainen pariskunta tuli sitä vastaan ja avas oven, neuvoin sen perille ja varmistin vielä et se ei nähny ketään muuta siinä käytävällä. Todennäköisintä on et se humalainen pariskunta oli tullut tavoittelemaan tän kämpän edellistä asukasta, kun täällä joku spurgu on mua ennen asunut ja myös aiemmin on jotain epämäärästä sakki käyny mun ovella huutelemassa jollekkin "Pertsalle" tai vastaavalle. :D

Pitäkää naiset miehenne tyytyväisinä!!! ;) (Itse noudatan sääntöä, et vaikka ei itteensä huvittais panna, ni voi vaik pienne käsi-/suuhoidon miehelle antaa ;)