On jotain asioita, joita ehkä pitäisi miettiä ennen allalle lähtöä. Olen saanut kommentteja aiheeseen liittyen, enkä halua sitä ajatusta mitenkään kuolettaa, mutta pyydän harkistemaan tarkkaan. Mikään ei ole mustavalkoista. Vaikka tässä on hyviä päiviä ja "helppoa rahaa", niin se on suurimmaksi osaksi ollut sitä vähintä aikaa tässä. Tämä blogi ei todellakaan anna todellista kuvaa tästä. Tänne tulee kirjoteltua hyvin vaihtelevissa fiilikssiä, ja oikeasti antaen ei edes raapaisu pintaa todellisuuteen. Sitä ei voi antaa vaikka mitä tekisi, se täytyisi kokea.
Tällä hetkellä tulee vaan pari asiaa ekana mieleen, mut haluan nostaa ne silti esiin.
1. Salailu. Oletko valmis olemaan "julkisesti huora"? Jos et, mieti tarkkaa kykyjäsi salailla. Se on yllättävän rankkaa. Pelon lisäksi rankinta. Ehkä rankempaa kuin pelko. Jos et uskaltaisi kertoa kellekkään, (joka tietyissä tapauksissa voi olla oikea ratkaisu) oletko tarpeaksi vahva kantamaan kaiken käsittelemäsi yksin sisälläsi? Tää homma vaatii munaa, it's not a joke.
2. Jostain joskus luin, että sen jälkeen kun alkaa huoraa seksi ei enää ikinä tuu olee samaa. Se on totta.
3. Nyt menee henkilökohtaisuuksiin, mut oon jo muutaman vuoden suhteellisen kylmä ihminen ihmissuhteiden suhteen, teilannut monet ehdokaat, mitä paremmat sitä hanakammin en oo ollu niiden kanssa alkamassa seurustelemaan. MUTTA, samantien kun tän alotin aloin kaipaan IHMISTÄ. Seksi on toki erilaista asikkaiden kanssa, mutta sitä keksimääräisesti kaipaa vähemmän, jopa tämmöisenä nymffona. Se mitä kaipaa on oikeaa ihmistä, ihan vain hetkeki vierelleen, koskettamaan, pitämään hyvänä ja välittämään, AIDOSTI. Ja tämä on ehkä vaikeinta ikinä.
4. Paljastuminen? Jos päätät pysyä kaapissa ja salailla kaikilta kaiken, niin entä sit jos (/kun) päivä tulee että jotain kautta jotain selviää? Nämäkin tilanteet kannattaa miettiä etukäteen. Niinkuin oikeastaan ihan kaiken tähän aiheeseen liittyvän, ennakoiminen ja se, että miettii mitä tilanteessa tekisi auttaa tosi paljon, mut ei sekään pelasta. Toki ajattelet ehkä olevasi niin tarkka asioista, ettet paljastu. Niinki voi käydä, mutta hyvin todennäköistä on se, että vähintään joku tutun-tuttusi tietää jotain kautta jostain jotain, mutta toivottavasti on fiksu tyyppi eikä juoruile asioilla, jotka ei hänelle kuulu. Entäs se tilanne, että tulee tuttu asiakkaaksi? Molemmat on jo siinä vaiheessa kuseessa, riippuen tilanteesta kumpikaan ei sano mitään, tai toinen lörpöttelee. Ikävä fakta on se, että kaikki tuntee kaikki suomessa vähintään kolmen ihmisen välillä.
Kirjoitin tän ensiks sulkuihin, kun meni taas vähän ohi aiheen, mutta annetaan olla tohon jatkona...
Itseasiassa olen miettinyt sitä, että menisin tätä aina välillä tekemään ainoastaan ulkomaille ja tulisin sit takas "normaaliin elämään" tänne. Käytännössä se olisi mahdollista, joskin vaatisi paljon järjestelyjä, mutta isoin mutta on se, ettei siinä olisi taloudellisesti mitään järkeä ja riskit ois paljon korkeammat. En tiedä kaikista maista, mutta useammissa Euroopan maissa seksi maksaa vähemmän kuin täällä. Kokisin sen myös turvattomampana, joten voisin kuvitella että tekis alottelijana mieli "tarjoutua" jonkun pimpin "apuun", etenkin jos se siellä maassa ois laillista, mut siitäki kuullu tarinoita kuinka tosta tilanteesta ei pääse pois kun haluais lähteä.
5. Turvallisuus. Mitä se on? Monet sanoo, että tässä pahinta on se, että miten voit olla turvassa? Onneks ei oo hengenvaarallisia tapauksia tullu, mut niitäkin on muilla ollut ja myös tutuilla raiskauksia ja ryöstöjä, eli se ei oo mikään vitsi vaan vakavasti otettava uhka. Vaikka toki mulla ei ole mitään noista edellämainituista henkilökohtaisesti käynyt, mut se pelko elää siel takaraivossa, ja vähän fiiliksestä riippuen se voi varjotaa koko tapaamista, ja aina kun mies hivuuttaa käsiään kaulalles pelkäät et se alkaa kuristaa... Siinä tilanteessa olis tosi avuton. Turvallisuus systemeejä tulis miettiä paljon, sitä oon tehnyt, mut tuntuu et "mikään ei riitä" ja se on varmasti ihan totta et jos joku tulis aikeissaan tappaa mut, niin varmasti siinä onnistuis olis mulla mitkä tahansa turvasysteemit, se ois liian myöhästä ku apu tulis.
Mm. näiden asioiden takia vituttaa hinnoista vinkujat. Ties missä ammateissa saat vaarallisen työn lisää, entäs tässä? Edellen musta tää on alipalkattua hommaa loppuenlopuks ku miettii mitä itestään antaa ja miten riskien alle itsensä tietoisesti alistaa.
Mutta toki ne hinnoista vinkujat on miehiä, jotka ei muutenkaan (yleensä) ymmärrä mitään siitä et miksi naista pelottaa kävellä yksin yöllä jossain. Ja miksi nainen kokee uhkaavana sen, et joku sattuu kävelemään sen perässä samaan suuntaan. Nää on ehkä vähän tämmösiä juttuja niinku tää synnytyskipu, miehet voi aidosti yrittää ymmätävänsä, oikeesti tehä parhaansa ja jopa muuttaa käyttäytymistään, mut miehet ei tule koskaan täysin ymmärtämään ja kokemaan sitä.
Tässä vaan ihan muutamia asioita, mitä haluaisin että olisin ehkä itse miettinyt ennen alalle lähtöä, niitä ouis vaikke mitä, mut kaikkee ei voi vaatii kerraallaan tulevan. Vielä yks silti.
6. Yksinäisyys yllättää. Voisin sanoa, et se oon varmaan vaan mä, mutkun tiedän ettei oo. Se monet ystävät karkottaa tai vähintäänkin on vaikea pysyä läheisinä kun ei voi puhua avoimesti, meinaa sanoa jotain ja sit iskee se et "ei tota voi sanoo ku se liittyy tohon mitä se ei tiedä.". Tai sit myös se vaihtoehto, että kerrot avoimesti ja se teidät nimenomaan karkottaa, ja välinne ei tule enää ikinä olemaan entisensä, vaikka olisitte edelleen ystäviä. (Tää liittyy nyt taas aika vahvasti noihin aiemmpiin kohtiin, kaikki kutoutuu yhteen, heh heh. Vaikka ystävä ottais sen hyvin, se silti todennäköisesti jollai tasolla muuttaa teidän ystävyyttä, ja nyt olen tajunnut myös sen, että jossain tilanteissa kertominen olisi itsekästä. Ihan sama kuinka hyvin tunnet ihmisen, et voi ikinä olla varma, kuinka vaikeaa oikeasti olisi hänelle käsitellä tämmöistä asiaa hänen läheisestään, etenkin jos lähtökohta on "ethän kerro kellekään". Mulla on vähän paska fiilis jostain kertomisesta, kun vasta liian suurella viiveellä tajusin kuinka ikävään ja vaikeeseen tilanteeseen olin toisen asettanut, jotta voisin mahdollisesti itse voida vähän paremmin. Itsekästä.)
Voisin hyvin uskoa, et tää johtuu vaan musta, mutkun oon kuullut saman muilta niin voin hyvin uskoa ettei se kauhean poikkeuksellista ole, joskaan myöskään oletettavaa, riippuu tapauksesta ja ihmisestä. Ajattelin aina ennen, et mulla on paljon ystäviä ja ihmisiä elämässä, nyt jotenkin ehkä suhtautuu eri tavalla ja niitä ei kummasti tunnu enää olevan samalla tavalla. Iso virhe on myös päätyä siihen tilanteeseen, että seksinmyynti on ainoaa mitä teet, josta ilmeisesti voi seurata myös se, että kaikki ihmissuhteet tulee samoista ympyröistä, ystäväsi on kollegoja ja poikaystäväsi asiakas. (Nyt ehkä täytyy tarkentaa etten ihan itseeni tossa vikassa kuitenkaan viitannut.)
Mutta, ehkä tän kirjoituksen pointti (omien ajatusten selvittely lisäksi) oli se, että toivoisin kaikkien uusien tyttöjen miettimään hieman pidempään mihin on lähdössä ja mitä on valmis tekemään. Toki on hetkiä "ei vittu ku oli helppoo rahaa", mut se on vain hetkittäin. Se, että olet huora ja kaikki tämä... Se seuraa 24/7. Vaikka pidä työ-minän ja siviili-minän usein niin hyvin erillään, etten enää muista mitä "duunipäivän" aikana on tapahtunut. Silti se fiilis, ajatukset, kokonaisuus, ei katoa ikinä mihinkään. Epäilen vähän katoisinko vaikka lopettaisi. Varmasti jollain tapaa jää aina eläään. Ihan pieninä asioina hetkittäin, ohikiitäviä hetkiä "lauma bisnesmiehiä ja epäilet onko joku niistä ehkä, onko tuolla, ei, ajattelen vaan, vai ajattelenko vaan?" ja kun saavut yksin kotiin yöllä "ei kai kukaan sekopää odottele jossain tuolla pusikossa millon tuun kotiin", avaat nopeesti oven rappukäytävään, kunnes huomaat pulssisi vain kiihtyvän "entä jos se onki tääl pimees rappukäytäväs, tänne se pääsis ja ois helpompi yllättää". Ainoastaan kotoan on turvassa, eikä enää ikinä olen niin turvallinen olo kotona kun joskus oli.
Niin pienestä voi alkaa niin suuri muutos, lopullinen muutos. Kaikkeen.
Pakko heittää viel loppuun jotain tosi ärsyttävän kornia, kuten me synnytään yksin, me eletään yksin, ja me kuollaan yksin. Ja niin se on myös tässä aiheessa, ihan sama mitkä tukiverkot sulla on, sä oot siinä yksin, sinä teet sitä yksin. Vain sinä.
Tällä hetkellä tulee vaan pari asiaa ekana mieleen, mut haluan nostaa ne silti esiin.
1. Salailu. Oletko valmis olemaan "julkisesti huora"? Jos et, mieti tarkkaa kykyjäsi salailla. Se on yllättävän rankkaa. Pelon lisäksi rankinta. Ehkä rankempaa kuin pelko. Jos et uskaltaisi kertoa kellekkään, (joka tietyissä tapauksissa voi olla oikea ratkaisu) oletko tarpeaksi vahva kantamaan kaiken käsittelemäsi yksin sisälläsi? Tää homma vaatii munaa, it's not a joke.
2. Jostain joskus luin, että sen jälkeen kun alkaa huoraa seksi ei enää ikinä tuu olee samaa. Se on totta.
3. Nyt menee henkilökohtaisuuksiin, mut oon jo muutaman vuoden suhteellisen kylmä ihminen ihmissuhteiden suhteen, teilannut monet ehdokaat, mitä paremmat sitä hanakammin en oo ollu niiden kanssa alkamassa seurustelemaan. MUTTA, samantien kun tän alotin aloin kaipaan IHMISTÄ. Seksi on toki erilaista asikkaiden kanssa, mutta sitä keksimääräisesti kaipaa vähemmän, jopa tämmöisenä nymffona. Se mitä kaipaa on oikeaa ihmistä, ihan vain hetkeki vierelleen, koskettamaan, pitämään hyvänä ja välittämään, AIDOSTI. Ja tämä on ehkä vaikeinta ikinä.
4. Paljastuminen? Jos päätät pysyä kaapissa ja salailla kaikilta kaiken, niin entä sit jos (/kun) päivä tulee että jotain kautta jotain selviää? Nämäkin tilanteet kannattaa miettiä etukäteen. Niinkuin oikeastaan ihan kaiken tähän aiheeseen liittyvän, ennakoiminen ja se, että miettii mitä tilanteessa tekisi auttaa tosi paljon, mut ei sekään pelasta. Toki ajattelet ehkä olevasi niin tarkka asioista, ettet paljastu. Niinki voi käydä, mutta hyvin todennäköistä on se, että vähintään joku tutun-tuttusi tietää jotain kautta jostain jotain, mutta toivottavasti on fiksu tyyppi eikä juoruile asioilla, jotka ei hänelle kuulu. Entäs se tilanne, että tulee tuttu asiakkaaksi? Molemmat on jo siinä vaiheessa kuseessa, riippuen tilanteesta kumpikaan ei sano mitään, tai toinen lörpöttelee. Ikävä fakta on se, että kaikki tuntee kaikki suomessa vähintään kolmen ihmisen välillä.
Kirjoitin tän ensiks sulkuihin, kun meni taas vähän ohi aiheen, mutta annetaan olla tohon jatkona...
Itseasiassa olen miettinyt sitä, että menisin tätä aina välillä tekemään ainoastaan ulkomaille ja tulisin sit takas "normaaliin elämään" tänne. Käytännössä se olisi mahdollista, joskin vaatisi paljon järjestelyjä, mutta isoin mutta on se, ettei siinä olisi taloudellisesti mitään järkeä ja riskit ois paljon korkeammat. En tiedä kaikista maista, mutta useammissa Euroopan maissa seksi maksaa vähemmän kuin täällä. Kokisin sen myös turvattomampana, joten voisin kuvitella että tekis alottelijana mieli "tarjoutua" jonkun pimpin "apuun", etenkin jos se siellä maassa ois laillista, mut siitäki kuullu tarinoita kuinka tosta tilanteesta ei pääse pois kun haluais lähteä.
5. Turvallisuus. Mitä se on? Monet sanoo, että tässä pahinta on se, että miten voit olla turvassa? Onneks ei oo hengenvaarallisia tapauksia tullu, mut niitäkin on muilla ollut ja myös tutuilla raiskauksia ja ryöstöjä, eli se ei oo mikään vitsi vaan vakavasti otettava uhka. Vaikka toki mulla ei ole mitään noista edellämainituista henkilökohtaisesti käynyt, mut se pelko elää siel takaraivossa, ja vähän fiiliksestä riippuen se voi varjotaa koko tapaamista, ja aina kun mies hivuuttaa käsiään kaulalles pelkäät et se alkaa kuristaa... Siinä tilanteessa olis tosi avuton. Turvallisuus systemeejä tulis miettiä paljon, sitä oon tehnyt, mut tuntuu et "mikään ei riitä" ja se on varmasti ihan totta et jos joku tulis aikeissaan tappaa mut, niin varmasti siinä onnistuis olis mulla mitkä tahansa turvasysteemit, se ois liian myöhästä ku apu tulis.
Mm. näiden asioiden takia vituttaa hinnoista vinkujat. Ties missä ammateissa saat vaarallisen työn lisää, entäs tässä? Edellen musta tää on alipalkattua hommaa loppuenlopuks ku miettii mitä itestään antaa ja miten riskien alle itsensä tietoisesti alistaa.
Mutta toki ne hinnoista vinkujat on miehiä, jotka ei muutenkaan (yleensä) ymmärrä mitään siitä et miksi naista pelottaa kävellä yksin yöllä jossain. Ja miksi nainen kokee uhkaavana sen, et joku sattuu kävelemään sen perässä samaan suuntaan. Nää on ehkä vähän tämmösiä juttuja niinku tää synnytyskipu, miehet voi aidosti yrittää ymmätävänsä, oikeesti tehä parhaansa ja jopa muuttaa käyttäytymistään, mut miehet ei tule koskaan täysin ymmärtämään ja kokemaan sitä.
Tässä vaan ihan muutamia asioita, mitä haluaisin että olisin ehkä itse miettinyt ennen alalle lähtöä, niitä ouis vaikke mitä, mut kaikkee ei voi vaatii kerraallaan tulevan. Vielä yks silti.
6. Yksinäisyys yllättää. Voisin sanoa, et se oon varmaan vaan mä, mutkun tiedän ettei oo. Se monet ystävät karkottaa tai vähintäänkin on vaikea pysyä läheisinä kun ei voi puhua avoimesti, meinaa sanoa jotain ja sit iskee se et "ei tota voi sanoo ku se liittyy tohon mitä se ei tiedä.". Tai sit myös se vaihtoehto, että kerrot avoimesti ja se teidät nimenomaan karkottaa, ja välinne ei tule enää ikinä olemaan entisensä, vaikka olisitte edelleen ystäviä. (Tää liittyy nyt taas aika vahvasti noihin aiemmpiin kohtiin, kaikki kutoutuu yhteen, heh heh. Vaikka ystävä ottais sen hyvin, se silti todennäköisesti jollai tasolla muuttaa teidän ystävyyttä, ja nyt olen tajunnut myös sen, että jossain tilanteissa kertominen olisi itsekästä. Ihan sama kuinka hyvin tunnet ihmisen, et voi ikinä olla varma, kuinka vaikeaa oikeasti olisi hänelle käsitellä tämmöistä asiaa hänen läheisestään, etenkin jos lähtökohta on "ethän kerro kellekään". Mulla on vähän paska fiilis jostain kertomisesta, kun vasta liian suurella viiveellä tajusin kuinka ikävään ja vaikeeseen tilanteeseen olin toisen asettanut, jotta voisin mahdollisesti itse voida vähän paremmin. Itsekästä.)
Voisin hyvin uskoa, et tää johtuu vaan musta, mutkun oon kuullut saman muilta niin voin hyvin uskoa ettei se kauhean poikkeuksellista ole, joskaan myöskään oletettavaa, riippuu tapauksesta ja ihmisestä. Ajattelin aina ennen, et mulla on paljon ystäviä ja ihmisiä elämässä, nyt jotenkin ehkä suhtautuu eri tavalla ja niitä ei kummasti tunnu enää olevan samalla tavalla. Iso virhe on myös päätyä siihen tilanteeseen, että seksinmyynti on ainoaa mitä teet, josta ilmeisesti voi seurata myös se, että kaikki ihmissuhteet tulee samoista ympyröistä, ystäväsi on kollegoja ja poikaystäväsi asiakas. (Nyt ehkä täytyy tarkentaa etten ihan itseeni tossa vikassa kuitenkaan viitannut.)
Mutta, ehkä tän kirjoituksen pointti (omien ajatusten selvittely lisäksi) oli se, että toivoisin kaikkien uusien tyttöjen miettimään hieman pidempään mihin on lähdössä ja mitä on valmis tekemään. Toki on hetkiä "ei vittu ku oli helppoo rahaa", mut se on vain hetkittäin. Se, että olet huora ja kaikki tämä... Se seuraa 24/7. Vaikka pidä työ-minän ja siviili-minän usein niin hyvin erillään, etten enää muista mitä "duunipäivän" aikana on tapahtunut. Silti se fiilis, ajatukset, kokonaisuus, ei katoa ikinä mihinkään. Epäilen vähän katoisinko vaikka lopettaisi. Varmasti jollain tapaa jää aina eläään. Ihan pieninä asioina hetkittäin, ohikiitäviä hetkiä "lauma bisnesmiehiä ja epäilet onko joku niistä ehkä, onko tuolla, ei, ajattelen vaan, vai ajattelenko vaan?" ja kun saavut yksin kotiin yöllä "ei kai kukaan sekopää odottele jossain tuolla pusikossa millon tuun kotiin", avaat nopeesti oven rappukäytävään, kunnes huomaat pulssisi vain kiihtyvän "entä jos se onki tääl pimees rappukäytäväs, tänne se pääsis ja ois helpompi yllättää". Ainoastaan kotoan on turvassa, eikä enää ikinä olen niin turvallinen olo kotona kun joskus oli.
Niin pienestä voi alkaa niin suuri muutos, lopullinen muutos. Kaikkeen.
Pakko heittää viel loppuun jotain tosi ärsyttävän kornia, kuten me synnytään yksin, me eletään yksin, ja me kuollaan yksin. Ja niin se on myös tässä aiheessa, ihan sama mitkä tukiverkot sulla on, sä oot siinä yksin, sinä teet sitä yksin. Vain sinä.
Erittäin laaja ja hyvä katsantokanta. Ehkä Ruotsissa ja Norjassa saattaisit tienata vielä enempi, mutta se lisätienesti menisi siltikin siinä matkustellessa ja toisen asunnon vuokrassa, todennäköisesti jäisit tappiolle kuitenkin. Eli täältä ei tosiaan kannata mihinkään lähteä.
VastaaPoistaHenkirikos on Suomessa aika epätodennäköinen, ellei se sitten ole vahinko jostain muusta asiasta. Esim. joku haluaakin ryöstää sinut (eikä onnistu tai ei usko että sulla voi olla noin vähän rahaa), ja siinä tilanteessa voi hyvinkin sattua mitä tahansa. Ulkomaisille alan harrastajilla on ollut ainakin läheltä piti tilanteita, suomalaisen kimppuun ei ehkä uskalleta niin helposti mennä edes ryöstöaikeissa, eli tässäkin ulkomaalaistaustainen ja heikosti kotimaista kieltä osaava on aina heikompi.
Käsittääkseni tässäkin ammatissa voi "edetä urallaan" eli lopussa on vain esim. 5-10 vakioasiakasta, jotka ovat turvallisia, maksavat hyvin, eivät lörpöttele ja sen myötä useimmat nuo kuvaavasi uhkatilanteet on pois pyyyhitty.
Näin minä näitä asioita hiukan sivusta seuranneena.
Totta! Siellä on muutenkin lainsäädöllisesti suuremmat riskit, joten todennäkösesti laajennan vaan suomen sisällä vieraillen eri kaupungeissa.
PoistaOlen myös kuullut, että ulkomaalaiset palveluntarjoajat on suuremman riskin alla. Vaikka henkirikos on epätodennäköinen, on se kuitenkin mahdollinen, ihan tässä työssä taikka ilman.
Toki, jossain vaiheessa voi enää ottaa vastaan ainoastaan vakkareita, jos muutoin elämäntilanne on semmonen, et ei halua tehdä niin paljon ja rahantarve ei ole niin suuri, että täytyisi ottaa uusia asiakkaita. En ehkä välttämättä kutsuisi sitä "uralla etenemiseksi" kuitenkaan... En oikein osaa sanoa miksi, ehkä vain luonnollisesti elämänkulun mukaan joskus tehdään enemmän töitä kuin joskus. Lähes kaikilla kuitenkin käsittääkseni on vakkareita, mutta vaikka kävis monta vuotta, niin en voisi luottaa toimeentuloani jonkun muun varaa ja uskoa, että hän kävisi kokoajan säännöllisesti "eikä koskaan lopettaisi". :D
Mutta hyviä havaintoja olit sivusta seuranneena tehnyt. :)
Ei liity ehkä tähän, mutta tällainenkin maailmanennätys on olemassa:
VastaaPoistahttp://www.mtv3.fi/helmi/seksi/artikkeli.shtml/2010/10/1203666/kaikkien-aikojen-10-erikoisinta-seksin-maailmanennatysta
"Maailman vanhin prostituoitu – 82-vuotta:
Prostituutio on maailman vanhin ammatti. Tai Pein poliisi arvioi 82-vuotiaan, lempinimeltään "Grandma", olevan vanhin työskentelevä maksullinen nainen. Nainen päätyi alalle noin 40 vuotta sitten..."
En tiedä miten noin vanhana sitten enää saa asiakkaita, vai onko sitten asiakkaidenkin joukossa niitä, jotka ovat käyneet jo 40 vuotta ja käyvät yhä? Joka tapauksessa itse näkisin "vain vakioasiakkaisiin" keskittyneet sillä lailla onnellisessa asemassa oleviksi, että heillä ei ole enää tarvetta ottaa uusia tai satunnaisempia asiakkaita. En ollut ajatellut asiaa siitä näkökulmasta, että he down-shiftaisivat, eli vähentäisivät omaa työmäärää, vaan ainakin itse olin kuvitellut nimenomaan niin päin, että eivät enää pysty ottamaan muuta kuin sen vakiporukan, koska jos olisi vaikka 10 vakkaria, joista jokainen käy joka viikko keskimäärin kerran, niin onhan se jo aika haipakkaa, vaikka se nainen haluaisi vähän useamminkin? Jo 5 viikottain käyvää vakkaria on aika paljon, eikö vain? Itse osaat muuttaa nämä käynnit euroiksi, ja todennäköisesti osaan minäkin, eli taloudellisesti tällä pärjää kyllä?
"Lähes kaikilla kuitenkin käsittääkseni on vakkareita, mutta vaikka kävis monta vuotta, niin en voisi luottaa toimeentuloani jonkun muun varaa ja uskoa, että hän kävisi kokoajan säännöllisesti "eikä koskaan lopettaisi". :D"
Hyvä pointti. Eli miten tähän tilanteeseeen sitten pääsee, jos on niin että ottaa vain vanhoja asiakkaita? Kai sitten pitää olla jossain suhteessa tosi hyvä, että A) asiakas ylipäätään tulee uudestaan ja B) haluaa tulla jatkuvasti uudestaan.
Vanhan tutun kanssa on kuitenkin aina helpompaa kuin sellaisen, jota ei ole koskaan ennen nähnytkään, eikö vain?
Ja tietysti joskus voi käydä niinkin, että se eka kerta on samalla se vika kerta, eli jos ei miellytä puolin taikka toisin, miksi pitäisi yrittää uusiksi...
Yksinäisyyttä en ollut ajatellut näin suureksi ammattitaudiksi (jollaisina papeilla hengenahdistus ja poliiseillä pidätyskyvyttömyys :-). Tässä olin kuvitellut että jokaisella on kuitenkin joku, eli on työseksi ja privaatti seksi 2 asiaa erikseen.
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaSalaisuudet ovat aina pahasta. Elinkeino on iso osa elämää ja jos sen joutuu pitämään salassa niin pakosti joutuu valehtelemaan tai ainakin varomaan sanojaan. Siinä jää yksin, aivan kuin kirjoitit.
Jäin miehenä pohtimaan tuota viitoskohdan pelkojuttua. Se on vain niin kummallista, että vanhat mummot pelkäävät eniten väkivaltaa, kun taas tilastojen mukaan yleisin uhri on parikymppinen mies viikonloppuyönä 02-04 aikaan. Suurin osa mummoista on siihen aikaan turvallisesti omassa pedissä. Samanlainen harha on raiskauksissa. Yleensä raiskaaja on tuttu, jopa läheinen. Puskaraiskaukset ovat hyvin pieni osa raiskauksista. Ne kyllä ilmoitetaan herkemmin, eli tilastoissa ne näkyvät, mutta sielläkin ne ovat vähemmistönä.
Tietysti prostituutio altistaa vakivallalle, sitä en halua kiistää. Asiakkaissa on myös kaheleita, jotka eivät muuten pärjää naisten kanssa kuin rahalla. Toinen erityisriski on suojelurahan kerääjät. Ilmeisesti suomalaisilta tytöiltä sitä ei yritetä periä yhtä laajasti.
Minä en ole asiakas, mutta suon sen niille jotka sitä katsovat tarvitsevansa. Minun mielestäni teet ihan yhtä arvokasta työtä kuin kuka tahansa muu. Jaksamista!
Hei,
VastaaPoistaootko lukenut tämän "kollegasi" kirjoituksia? (Hän on lopettanut hommat, ja on käy blogissaan nyt läpi kokemuksiaan..)
http://secretdiaryofadublincallgirl.wordpress.com/
Mietin jo etten kommentoi tätä. Ystäväni tietävät joten salailu ei koske minua. Miespuolinen huora... Todelliset ystävät eivät laita välejä poikki tuon takia. Uskon avoimuuteen.
VastaaPoistaTämä oli hyvä kirjoitus, varsinkin kohtaan 3. yhdyn täysin!
VastaaPoistaHarva edes aavistaa, millä tavoin seksin myyminen vaikuttaa tytön elämään. Se ei ole helppoa. "Vaarallisen työn lisä" on täysin ansaittu. Hyviä, fiksuja asiakkaita voi tulla, mutta esim. itselläni se runkkareihin ja idiootteihin kyllästyminen oli suurimpia syitä lopettamiseen.
Vaikka kuinka laittaisi ilmoitukseen että ei saa nuolla, ei anaalia, niin silti miehet kärttävät sitä. Kuinka uskallat sanoa napakasti ei? Jos joku yrittää luvatta nuolla, tekisi taatusti mieli potkaista äijä pihalle. Mitä nämä miehet oikein kuvittelevat?
Moni niistä miehistä tuntee vain pinnallista kunnioitusta ilotyttöä kohtaan, ja jos tapaamisen aikana ei esim. laukea yrityksestä huolimatta, niin kyllä ne vonkaavat sitä maksua takaisin. Vaikka tietäisivät takaraivossa, että vika oli omassa fysiikassa.
Sihteeriopiston foorumilla moni tyttö esittäytyy rohkeana ja myötäilee/ehkä kerjää suosiota asiakkailta kertomalla miten "aaah ihana tämä ala on ja kaikki asiakkaat kultamurusia, pusi pusi tapaillaan".
Todellisuudessa kultamurusia ovat melko harvat, vaikka he mahtavia itse asiassa ovatkin. Soraääniä päästävä ja kritisoiva tyttö tuomitaan herkästi. Olen toisinaan miettinyt, onkohan ilmapiiri erilainen tyttöjen yksityisen keskustelukanavan puolella, siellä mihin asiakkaat eivät tietääkseni pääse. Toisaalta olen pohtinut sitäkin, onkohan tyttöjen omaa kanavaa olemassakaan.
Joka tapauksessa voimia sulle, hei. Ihan selkeästi pohdit olennaisia asioita, sinä kirjoitit sen mitä minäkin olen jo vuosia miettinyt. :)
Kivaa kevättä! + toivottavasti itse kukin välttyy väkivallalta. Ne kädet kaulalla ovat vilahtaneet lisäksesi taatusti usean tytön mielessä.
Kiitos kattavasta ja aiheellisesta listauksesta. Itsekin olen ajoittain hyvinkin tosissani miettinyt alalle ryhtymistä.
VastaaPoistaRatkaisevaa askelta uuteen ammattiin en ole uskaltanut ottaa nimenomaan turvallisuuteen liittyvien asioiden takia. Lisäksi haluaisin ehdottomasti pitää pokat poissa omista nurkistani. Varmasti alalle siirtyminen vaikuttaisi myös valtavasti tuleviin parisuhteisiin, kun asenteeni valehteuun ja asioiden kertomatta jättämiseen on (ainakin vielä) kovin mustavalkoinen.
Toivotan joka tapauksessa paljon voimia henkiseen jaksamiseen! Kiitokset vielä blogin ylläpidosta!
kommentoidaan nyt vanhaan viestiin oli varmaan osuvia pohdintoja.
VastaaPoistaTuosta paljastumisesta, niin on se näin pienessä maassa aika todennäköistä ainakin jos samassa kaupungissa työskentelee pidempään. Ennemmin tai myöhemmin joku tunnistaa, vaikkei suorastaan tuttuja oliskaan esim. koulusta, työpaikalta tai tulee kaupungilla vastaan ja kertoo vähän väritetyn tarinan. esim."tuo kuulemma huoraa, antaa satasel tunnin" tai "mää oon pannu tota huoraa, ottaa muilta 200 mää sain 50". Sitten toinen voikin jo levitellä hyvää "tietoa" enemmänkin. Se on sit eri asia kuinka pitkälle tuo leviää, mut voi näkyä epämääräisinä yhteydenottoina, soitetaan vaan ja kuunnellaan vastaako sieltä se tuttu koulukaveri.