En saa unta.

Tänään kävi kaks asiakasta. Luulin hoitavani siviilihommat päivällä, ja duunailevani muuta illalla, mut toisin kävi pommiin nukkumisen ja muiden asioiden seurauksena.

Oli kaks tapaamista sovittu jo etukäteen, mut vaan toinen toteutui. Ensimmäisen kohdalla avasin pillupuhelimeni liian myöhään, ja asiakas oli jo olettanut ettei tapaaminen onnistu. Olin tänään ikävässä välikädessä siviili-juttujen ja ajanvarauksien kanssa.

Ystäväni piti tulla aamusta, ja lähteä ennen ensimmäistä ajanvaraustani, kuten aiemmin mainitsin niin ei kuitenkaan käynyt. Olin maininnut ystävälleni jo ennakkoon, et mul on sit menoa klo se ja se, hän pyys jäämään viel mun kämpille "kun lähden". Siinä sit seliteltiin, et eiku mulle tulee vieraita tänne, voit tulla kyl myöhemmin takas. Noh, tuo ajanvaraus ei toteutunut, mutta kun hän kävi asioilla peepuhelimeen soitti joku joka oli just kulmilla ja halus puolen tunnin ajan, tarvitsin rahaa ja arvelin ystäväni olevan poissa juuri sopivan aikaa, joten otin pokan siihen väliin. Jotenkin kyllä kuumotti se tunne. Soitin ystävälle ja sanoin et nyt vieraat tulikin, mut lähtee kello se ja se, tuutko sit vast takas jne.. Ja ihan hyvin se meni. Mietin vaan, et mitäköhän se miettii, et millasia "vieraita" mulla käy, jos se ei voi olla kämpillä sen aikaa.

Päivän toinen ajanvaraus oli vasta myöhään illalla, mut koska aikataulut oli mitä oli, siirsin sitä vielä puoli tuntia myöhäsemmäks, enkä meinannut siltikään ehtiä. Oli todella vaikeeta yrittää saada ystävä lähtemään ajoissa, niin et... se menis jotenki luonnollisesti. Tuntu kokoajan et olisin heittämäs sitä pihalle, vaik olin ihan selkeästi sanonut jo aiemmin, et mun täytyy sit lähteä klo se ja se, ja kumppaninikin tuli jo paikalle ja puhui kiireestä yms.

Kumppanini oli tullessaan nähny alhaalla norkoilevan jonkun äijän, ja oli olettanut sitä meidän pokaksi, pyöriny ympyrää ja polttanu tupakkaa oven lähellä. Hän kauhuissaan kuiski mulle et se mies oli "ihan kauhee", hänen paniikki alko siirtyy muhun, kun miestä ei alkanu kuulumaan, vaikka hän oli jo ilmoittanut olevansa rapussa. Lopulta ovikello soi ja oven takana olikin joku ihan muu mies, kun se joka oli norkoillut alhaalla aiemmin. Alkuu en päässyt irti epämielyttävästä tunteesta, joka oli tullut tosta pokasta. Jonkin asteinen pelko, turvattomuus. Mut lopulta se helpotti... kun tyyppi lähti. Ihan mukavaks ja harmittomaks se osottautu, mut olin silti helpottunu kun ovi meni kii. Itse seksiin hän käytti sen ajan, minkä oli varannutkin, mutta hänellä meni kaikkeen muuhun älyttömästi aikaa, kun hän oli kovin puhelias. Ei siinä sinäänsä mitään, mutta mulla ei ollut tänään yhtään ylimäärästä aikaa, enkä "omalla ajallani" jaksais näytellä olevani kiinnostunut jutuista, joista en ole. Jotenkin se kuitenkin onnistui olemaan 20min yliaikaa, kun en saanu sanotuks et "lähes siitä".

Hmm, ylläoleva teksti antaa musta aika vittumaisen kuvan, mut ainaki rehellisen, ei sitä aina vaa jaksa iha kaikkea. Ja en kuitenkaan hyvän tekeväisyyttä vieläkään harjoita tällä identiteetillä, niin sovittiin jo kumppanin kaa, et jos hän varaa uuden ajan, niin tarjoamme hänelle minimissään tuntia.

Ollut vähän turhan stressaavaa viime aikoina, ja se saattaa näkyä tekstistä. Mut ens viikolla yritän keskittyä omaan hyvinvointiini ja huoraamiseen, saatte kuulla sit miten onnistui.