Tämmöistäkö on taivaassa?

On pitänyt jo pidempään kirjottaa ylös kaikkia hauskoja asioita, joita asikkaat on mulle sanonut. Otsikko yksi niistä. Kehut piristää kyllä aina. :)

Kaikista kivoin oli eräs mies, joka laukeemisen jälkeen alkoi lausumaan mulle runoa. Runo oli Eino Leinon Nocturne, laitan sen tähän, jotta ne jotka eivät runoa tunne, voivat lukea kuinka kaunis se on. :) Itse olin kyllä kuullut runon aiemmin, ja tunnistin sen Eino Leinoksi, aivan ihanaa!

"Ruislinnun laulu korvissani, 

tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
omani on Hiiden vuoren kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."


Samainen ihana herrasmies on laittanut minulle vielä sähköpostia, siinä kiitteli kovin tapaamisesta ja laittoi vielä toisen kauniin runon, joka oli tämä:
"haluaisin antaa sinulle toisenkin runon, kun
hetki lyö.
jotenkin olet niin nätti ja nuori ja kaunis
koen sinut ruukkuna joka voi särkyäälä anna siihen ruukkuun (siis sinuun) tulla säröjäanna ruukussa kasvaa tummanpunaisia ruusuja
olen huolissani sinustasäröistäja siitä, että seuraasi astuu kyynisyyshuolehdi itsestäsi, ole edelleen se herkkä, puhalluksesta kaatuva sulo-olento, vetten päällä liihottava sudenkorento.Saanhan vielä tulla."

Toiselta herralta kuultua: "Olet tosi poikkeuksellinen suomalainen nainen, kun olet niin sinut itsesi kanssa". :)