Kerroin tänään ensimmäiselle ulkopuoliselle. Ja mahdollisesti viimeiselle.
Kerroin terapeutilleni.
Tai oikeastaan se arvas, kun tarpeeks aihetta pyöriteltiin ja mietin kehtaanko sanoa. Mun terapeutti on kyl ihan paras tyyppi. Helpotti puhua sen kanssa aiheesta. Oon käyny terapiassa 8 vuotta ja nähnyt monta erilaista ammattiauttajaa, tämä on top 2:ssa. Muita en ole rankannut kun vaan sen mukaan, kuinka surkeita ne on työssään ollut. Olen onnekas.
Puhuttiin mun peloista prostituution liittyen. Suurimmat pelot on ehkä paljastuminen ja oma turvallisuus (väkivaltainen asiakas, raiskaus ja sukupuolitaudit). Lisäksi pelkään vähän oman psyykkeeni puolesta, kun se ei koskaan ole mikään maailman vakain ollut.
Eilen tein taas yhden keikan yksin, kumppanillani oli huono-olo. Ajoittain epämielyttäviä fiiliksiä, eikä maksanut kun 20e taksirahaa. Pisti tänään viestiä, kiitteli eilisestä ja pyys uutta tapaamista. En ole vielä päättänyt.
Kohta lähden pois kaupungista, viettämään "normaalia elämää" ja pitämään hauskaa ystävien kanssa. Parin päivän keikkatauko, ja yritän olla kokonaan ajattelematta tätä (joka kyllä tuskin toteutuu) ja nollata täysin. Oon sen tarpeessa, ja huvini ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti